Sivut

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Itsekriittinen lapsi

"Muistathan sitten äiti, että et saa sanoa hyvä?!" Neljävuotiaamme ei voi sietää kehuja, hän suorastaa inhoaa niitä. Syynkin on sanonut. Kysyi pikkuvanhasti, että sanotko sää sillonkin hyvä, jos mää vaan piirrän jotain suttua johonki paperiin? Äidillä meni luu kurkkuun, mutta vastasin että en mä koskaan valehtelisi sulle, koska sun piirustukset on oikeasti hyviä.  



Tämä kehumisen kieltäminen koskee siis lähinnä piirtämistä, jossa tää meidän tyttö on oikeasti lahjakas, on vain taiteilijapersoonaan sopivasti hyvin itsekriittinen. 

Mua niin huvitti tuo aiempi kysymys, neljävuotias jo ajattelee, että äidit nyt vaan kehuu, koska ne on äitejä. Tottahan se onkin; äitien ja isien tehtävähän vähä onkin vahvistaa lapsen itsetuntoa, ja ihastella kaikkea heidän tekemää, mutta tämän meidän lapsemme osalta olen oppinut sen, että hän ei ainakaan halua meidän kehuvan, jos se ei ole totta. Vaikka se vanhemman mielestä olisikin niin totta, kuin vain mikään voi olla.  Toisaalta taas itsekriittisyys voi olla hyväkin puoli, ainakin piirtämisen kohdalla, koska siinä voi harjoittelemalla vain kehittyä. 


Päiväkodin vasukeskustelussa itsekriittisyys oli myös huomattu, lastentarhaopettaja kysyi, että onko kotonakin yhtä itsekriittinen ja vastasin olevan.  En tiedä yhtään onko tämä luonteenpiirre, vai opittua käyttäytymismallia ympäristöstä, vaikka omaa itsekriittisyyttäni olenkin yrittänyt pitää sisälläni ja välttää arvostelemasta omia tekemisiäni, töitäni tai muita asioitani.

Itse olen aina ollut todella itsekriittinen, ja olen vaatinut itseltäni aina vain enemmän, enkä siis ole koskaan ollut tyytyväinen tekemisiini. Muistan jo Kauppakoulun ajalta, että opinnäytetyön tekeminen tuntui uuvuttavalta siksi, koska en ollut itse tyytyväinen tekstiin ja siihen, että onko siihen kirjoitettu riittävästi ja riittävän laajasti. Sain siitä lopulta kiitettävän, vaikka itsestä tuntui että työ oli ihan naurettava. Moni asia on itselläkin aiheuttanut turhaa stressiä itsekriittisyyden vuoksi, koska odotan aina enemmän itseltäni, enkä koskaan ole täysin tyytyväinen ja tavallaan estänyt myös osaltaan kehittymistä, koska en usko omiin mahdollisuuksiini. Varsinkin nuorempana luovutin helposti itsekriittisyyden vuoksi, etenkin koulutehtävien suhteen, tuntui että koskaan en ollut tyytyväinen, joten oli ihan sama tehdä hommat hutaisemalla. Olisin kaivannut hallitsevaksi luonteenpiirteekseni vielä periksiantamattomuutta. :D

Näin lukee Ylen artikkelissa itsekriittisyydestä: 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/29/jatkuva-itsekritiikki-aiheuttaa-kehossa-stressireaktion-oletko-liian 

Alla lainattu teksti artikkelista:

"Itsekritiikki on keholle stressitila – Tunnista liiallinen itsekritiikki!

Itsekritiikki vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Se voi heikentää tavoitteiden saavuttamista opiskelijoilla, hidastaa tuloskehitystä urheilijoilla ja lisätä vitkuttelutaipumusta haastavien tehtävien edessä.
Jatkuva itsekritiikki on myös mielelle ja keholle stressitila. Se voi muuttaa ihmisen hengitystä pinnallisemmaksi tai lukkiuttaa sen hetkellisesti kokonaan. Usein itsekritiikki nostaa myös stressihormonitasoja ja aktivoi aivoissa samat uhkakeskukset kuin jonkun käydessä kimppuumme fyysisesti.
Jatkuva stressitila ohjaa aivoja niin, että ihminen alkaa nähdä asiat entistä ikävämmin ja kielteisemmin. Siksi itsekritiikin tunnistaminen ja taltuttaminen on tärkeää."

Itse en solvaa itseäni rumaksi tai muuten huonoksi, vaan just tuo itsekriittisyys ilmenee enimmäkseen opiskeluun ja tälläiseen liittyvissä asioissa. Ihan kuin lapsellanikin lähinnä piirtämisen kohdalla. Itse tunnistan jos aikuisena itsekriittisyyteeni ja käyttäytymismallini, joista pystyn pyrkimään eroon, koska tunnistan ne.


Tietynlainen itsekriittisyys on vain hyvästä, koska se lisää kehittymistä, mutta sen liiallinen olemassaolo saattaa jopa vaarantaa sen... aiheuttaessaan stressiä ja uupumista ja näin ollen luovuttamisen, kun ei ole koskaan tyytyväinen tekemisiinsä. 

Vauvan hoitaminen tuntui niin helpolta, mutta koitappa kasvattaa melkein viisi vuotiasta ja  sitä vanhempaa. Tuntuu, että haasteet vain lisääntyy kokoajan iän myötä. Ja itsekriittisyys nostaa päätään myös tässäkin aiheessa, äidillä.

Onko sinun lapsillasi/lapsellasi  tai sinulla liikaa itsekriittisyyttä? Miten hoidat asian?

6 kommenttia:

  1. Anonyymi12.34

    Heipä hei! Minä täällä taas kyselemässä sun koulusta! �� Haluaisitko kertoa näytöistä ja niiden sisällöstä? Onko teillä koulussa perusaineita, kieliä/matikkaa yms?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttö on simppeli, eli lähestulkoon kaikki siinä olevat kohdat tulee näytettyä jo työharjoitteluaikana. Siinä on mm. kohtia lapsen psykososiaalisesta kehityksestä, ergonomiasta työssä, jne. Kaikki kohdat löytyy, kun hakee googlesta koulunkäynnin- ja aamu ja iltapäiväohjaajan ammattitutkintoa, niin sieltä löydät pdf:nä tutkinnon perusteet. Siitä aika hyvin näkee mitä pitää oppia. :) Näyttöviikoille mulla ei ole missään harjoittelussa jäänyt enempiä näytettävää, kun kaikki on jo harjoitteluaikana aika hyvin toteutunut. Ei oo yleisiä aineita, kun kyseessä ammattitutkinto, johon otetaan jo toisen asteen koulun käyneitä. Mullahan on pohjakoulutuksena merkonomin tutkinto, jossa olen käynyt nuo perusaineet.

      Poista
  2. Anonyymi13.57

    Millaisissa paikoissa teit työharjoittelut? Pitikö harjoitteluissa käyttää esimerkiksi englantia tai ruotsia? :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen harjoittelun syksyllä (8 viikkoa) olin alakoulussa kakkosluokalla, ja nyt tämän kevään harjoittelun olen ollut ykkösluokalla. Englantia tai Ruotsia en ole tarvinnut, kun olen näin pienten kanssa työskennellyt, mutta osa mun luokkalaisista meni yläkouluun harjoitteluun, jossa toki sit ollaan mukana myös enkun ja ruotsin tunneilla. Mutta harjoittelupaikat saa toki itse päättää, ja tulevaisuudessa myös työpaikkansakkin, jos siis kokee että yläkoulu ei ole sun juttu, niin ainahan sitä voi mennä alakouluun. =) Jossa siis kieletkään ei ole niin suuressa osassa.

      Poista
  3. Anonyymi14.08

    Kiitos jälleen vastauksista!! Hain tuohon koulutukseen :) nyt jännätään pääsenkö opiskelemaan. Onko sulla työpaikka tiedossa valmistumisen jälkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä en tiedä töistä, mutta olen hakenut useampaa paikkaa, joiden haku syksylle alkoi vasta. :) toivotaan, että tärppää. Tsemppiä sulle!

      Poista

kiitos kommentista! =)