Sivut

maanantai 12. syyskuuta 2016

Miten opettaa lapsi huomioimaan toisia?

Kinkkisiä kysymyksiä eikä oikein selkeitä vastauksiakaan, osa oppii helpommin ja osa kantapään kautta.  Toinen oppii toisella tavalla ja toinen toisella, mutta alla muutama vinkki, jotka on meillä toiminu! :) 

1. Puhu lapselle, kerro, että toiselle tulee paha mieli jos viet kädestä lelun tai et ota yhtä leikkeihin mukaan, puhumista ei voi koskaan korostaa liikaa. Itse tilanteessa puhuminen ei välttämättä toimi, mutta puhua voi ihan milloin vain, aina kun on sopiva hetki ja olet esimerkiksi leikkien kautta "yhteydessä" lapseesi ja hän on ottavaisella päällä.

eka kerhopäivä! 


Itse harrastan tätä puhumista lähes kaikissa asioissa ja toimii kuin häkä. Itse tilanteessa muistutan sitten vain siitä mitä keskusteltiin kotona ja harvemmin tarvitsee edes muistutella. Jossain vaiheessa Mimi meinas olla vähän mustasukkainen Ennin ikäisistä kavereista ja meno yltyi vähä kovakouraiseksi, mutta keskustelujen jälkeen sekin vaihe on nyt ohi. 

Harvemmin tää meidän 3-vuotias edes tekee mitään sellaista, että veisi keltään leluja, mutta en siltikään koskaan unohda puhumista uusiin tilanteisiin mentäessä tai ihan muuten vain. Keskustelulla saa tosi paljon aikaan ja tällänen 3 veekin on yllättävän fiksu, kun hänelle antaa siihen mahdollisuuden ja kuuntelee mitä hänellä on mielenpäällään, saattaa löytää ihan yllättäviäkin syitä kiukuttelulle tai toisten tönimisille tms. 

Tänäänkin keskusteltiin kerhosta ja siitä, että onhan muistanut ottaa huomioon kerhossa kolmannenkin tytön,  kun ei puhunut tästä kolmannesta tytöstä mitään,  kertoili vain mitä teki tämän yhden kanssa. Sit ite jo sanoi kun oltiin keskusteltu ja kysyin, että miksi kaikki pitää ottaa mukaan leikkeihin.: "Toiselle voi tulla paha mieli! "  

Lapsen tulee oppia empatia/kyky huomioida toiset esimerkin kautta ja oivaltaa se itse. Anteeksipyyntökin on turha jos lapsi ei ymmärrä, että miksi hän pyytää anteeksi eikä koe sitä empatiantunnetta toista kohtaan.  Kolmevuotias on toki vielä melko pieni tehdäkseen mitään "ryhmäytymisiä", mutta on hyvä puhua siitä jo pienenä, jotta lapsi oppii ihan pienestä pitäen pyytämään kaikkia leikkeihin mukaan jos näkee jonkun olevan yksin. 

2. Jos satut tilanteeseen jossa lapsi vie jatkuvasti toisen kädestä tavaran tai tönii toista, ota lapsi syliin ja kiellä heti, älä kuitenkaan jätä asiaa tähän kieltoon vaan katso lasta silmiin ja sano "Miltä sinusta tuntuisi, jos joku veisi sinun kädestä lelun, jonka juuri sait pitkän odotuksen jälkeen?" Pyri siis vaikuttamaan tunteisiin, jo 3-vuotias kykenee empatiaan jos sitä on hänelle opetettu keskusteluin ja teoin.  Anna lapsen siis itse tajuta tekonsa ja se MIKSI se on väärin, tämä kantaa hedelmää myös myöhemmässä iässä, on tärkeää aloittaa empatia"kasvatus" jo pienenä. 

3. Ota itse huomioon muut! Esimerkki on tärkeää. 

4. PUHUPUHUPUHU. Tätä ei voi korostaa edelleenkään liikaa. 

Enkä tarkoita puhumisella sitä, että silloin kun lapsi lyö toista niin aletaan "lässyttämään" niin, että lapsetkin menee jo sekaisin, että mitä tässä nyt tapahtuikaan, vaan puhe täytyy tapahtua ihan joka päivä, erilaisissa tilanteissa oikealla hetkellä. Lasta ikään kuin opastetaan niihin tilanteisiin jo ennalta, esimerkiksi satujen kautta.  Enkä kannata sitä, että lasta ei koskaan kielletä hänen tehdessään tuhmuuksia. Tottakai kielletään, mutta samalla pyritään ennaltaehkäisemään koko tilanteet jo ennakolta. 


5. Muista sanoittaa lapsen tunteet, jo ihan pienestä. Näin hän oppii tunnistamaan erilaisia tunteita. 

Vau:fi:ssä on hyvä teksti aiheeseen liittyen tässä  


Ps. Mimi tosiaan aloitti nyt kolmevuotiaiden kerhossa ja tänään oli ekaa kertaa yksin siellä ja oli menny hyvin, vaikka äitiä hieman jänskättikin.. käytin ite sit ajan hyödyksi ja kävin salilla.  Kavereitakin oli tosiaan löytynyt. :) 


torstai 8. syyskuuta 2016

Lasten liikkuminen

Juuri julkaistiin uudet alle 8 vuotiaiden liikuntasuositukset, joissa liikuntaa suositellaan 3h päivässä. 2h tästä pihaleikkejä yms ja 1h "hikistä" liikuntaa kuten vaikka trampoliinilla hyppelyä. Rupesin samalla miettimään omien lasteni liikkumista ja nämä kaksi vauhtimimmiä liikkuu päivän aikana niin paljon, että saisivat joskus olla hieman paikallaankin.

Aamu alkaa sillä, että nuo pomppii sängyllä, isin, äidin, peittojen ja kaiken päällä. Se jatkuu portaissa roikkuen, alakertaan roikkumaan renkaisiin. Sitten pompitaan vähän sohvalta toiselle tai lattialle, tehdään kuperkeikkoja, lasketaan "liukumäkeä" kiipeämällä tyynyistä tehtyä vuorta pitkin ja laskemalla alas. Käydään vähän pihalla, jossa juoksentelevat ympäriinsä, kiipeilevät liukumäkeen, pomppivat trampoliinilla tai painivat maassa.  Sisällä jatketaan koko ilta, pienemmän toimesta mm. pöydälle kiipeämällä, lisää renkaissa roikkumista. Juoksemista, toisen pukkaamista nuken kärryissä. Jossain vaiheessa päivää saatetaan myös ottaa kunnon tanssishow jonkun hyvän musiikin tahtiin, esim. tällä hetkellä ALMA on ihan kunkku.




Tälläisen arkiliikunnan lisäksi Mimi aloitti juuri taitoluistelun ja ollaan tällä viikolla käyty kaksi kertaa jo yleisöluistelussa harjoittelemassa hieman sunnuntaita varten. Sunnuntaina on sit taas treenit. 

Meille vois siis joku antaa säännön, että kauanko lapsen olisi hyvä olla paikallaan vuorokaudessa, niin, että vanhemmat ei ylirasitu sen touhuamisen katsomisesta. :D

Miten paljon teillä alle kouluikäiset liikkuu päivässä ja joutuuko patistamaan pois esim. telkkarin äärestä?