Sivut

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Äiti,joka ei osaa leikkiä.

"Äiti tuu leikkimään." 

Kuuluu lapsen kaino pyyntö. No minähän menen, mutta teen aina kaiken väärin 3 vuotiaani mielestä, legoukkeli on ihan väärässä paikassa, eikä rakennelmaa kuulu noin tehdä -liukumäki ei todellakaan kuulu siihen! Eikä mikään meinaa oikein mennä siten miten tuo rakas tyttäreni oli sen ajatellut.

Tunnen joskus olevani oikea mielikuvituksettomuuden huippu, kun en vaan osaa leikkiä, jotenki en yhtään pääse siihen hassuttelu meininkiin mukaan, jonka taas mun äiti osaa maailman parhaiten. 

Mummo siis aiheuttaa "paineita" munkin leikittämisiin, kun tytöt tietenkin odottaa yhtä hullunkurisia legoleikkejä myös multa. Ja ne mummon leikit totta tosiaan on hullunkurisia, mielikuvitusta täynnä. 

Mihinkäs se mun mielikuvitus katos? Koska samoja leikkejä mä olen itse äitini kanssa lapsena leikkinyt, voisko joku tuoda sen takaisin?  

Isi taas osaa parhaiten kaikki riehumisleikit, liukumäkien teot jaloistaan, kiikutukset, trampoliinilla pomppimiset yms, niihinkään äiti ei kelpaa.  Äiti kelpaa yleensä siis vain hoitamiseen, nukuttamiseen, syöttämiseen ja muihin perustarpeiden tyydyttämiseen, hiekkalaatikko leikitkin menee, paremman puutteessa niin ja piiloleikit, ne mäkin jopa osaan. 

Tunnen joskus olevani huono äiti, kun en vain yksinkertaisesti osaa! Osaan kyllä leikkiä keittiöleikkejä ja juoda leikkikahvia kupista, mutta sitten kaikki muu johon tarvittaisi enemmän mielikuvitusta on ihan hepreaa ja se on sitä mitä tuo lapseni kaipaisi, mielikuvitusleikkejä joissa hassutellaan ilman rajoja.  Ja lapseni on vaativa, todella vaativa leikkiensä suhteen. :D 

 Tunnen olevani vierailla vesillä niissä puuhissa. Ja eikös jokaisen vanhemman tulisi osata nämä jutut? Sori, en osaa. 

Miten te leikitte lastenne kanssa ja millaisista leikeistä lapsesi pitävät? 

2 kommenttia:

  1. Anonyymi9.14

    Itsestä tuntuu kanssa vähän tältä aika usein, etten osaa leikkiä. Nyt kun lapset 4 v ja pian 2 v leikkivät jo keskenään, voin hyvillä myelin istua vähän syrjässä ja olla leikkimättä. Sitten kun tarvitaan sovittelijaa, niin lähdetään ulos leikkimään, rakennetaan dubloilla, leikitään junaradalla tai luetaan yhdessä. Mut mielikuvitukselliset leikit jää kyl monesti isälle. Joka tosin leikkii lasten kanssa vielä harvemmin, ehkä sitä sitten keksii niitä mielikuvitusjuttuja kun ei ihan aina tarvi olla niin mielikuvituksellinen. Olen koettanut ajatella, että tärkeintä on, että lapset saa leikkiä ja annan heille aikaani, ei niinkään mitä leikin heidän kanssaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kans tytöt leikkii onneksi paljon myös keskenään! :) On mukava katsella heidän yhteisiä leikkejään, jotka kyllä usein yltyy painiksi. :D

      Onneksi on nuo isät olemassa. :D

      Poista

kiitos kommentista! =)