Sivut

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Parasta lapsuuden kesissä oli vapaus

Luin tänään erään blogikirjoituksen siitä, kun "köyhän lapsella ei ole varaa kesäleireihin."  Ja siitä, kuinka häntä harmittaa jakaa opettajana esitteitä heppaleireistä ym koko luokalle, koska hän tietää ettei osalla luokasta ole vara koskaan sellaiseen mennä.  Jutussa oli myös se, että toinen lapsi kirjoitti käyneensä kesälomalla vain kaupassa ja olleensa äidin kanssa ja toinen lapsi oli ollut Sri Lankassa pidemmän ajan ja kokenut paljon. No olisiko tämä ensimmäinenkin lapsi voinut tehdä paljon enemmän, jos vain olisi keksitty sitä tekemistä? 

Tottakai asia harmittaa, jos lapsi oikein kovasti tahtoisi juuri sinne heppaleirille, mutta vanhemmilla ei sinne ole vain yksinkertaisesti varaa, tällöin toki tilanne on lapsen kannalta hyvin harmillinen.  Ja varmasti jokainen lapsi/nuori jossain vaiheessa elämäänsä kadehtii niitä, joilla on varaa käydä jokavuosi pitkillä ulkomaanmatkoilla, mutta se nyt vain on karu totuus, että kaikilla ei siihen aina ole varaa, eikä tarvitsekkaan olla. Onnellinen lapsuus voi olla ilmankin.  Ei onnellinen lapsuus synny siitä, että kuinka paljon sinun kesälomasi maksoi. 

Mutta siksipä halusinkin kirjoittaa tämän postauksen toisesta vinkkelistä; siitä mitä kaikkea voi tehdä vaikkei rahaa olisikaan ylen määrin.  Aina kaikkeen hauskaan ei tarvita älyttömiä rahasummia. Elämyksiä voi saada pienelläkin rahalla tai täysin ilmaiseksi. 

Palataanpa omaan lapsuuteeni. Mikä olikaan se paras asia kesäloman alkamisessa? Muistan ne viimeiset koulupäivät ala-asteen ensimmäisiltä luokilta lähtien elävästi, pyöräilin tai kävelin kevättuulessa kotia kohti, tuntien hiuksissani sen vapauden tuulahduksen. Tuntien ilon, joka syntyi kuplivasta jännityksestä ja siitä, että mitä kaikkea tämä vapaus toisikaan tullessaan. 

Ei tarvitse herätä aikaisin kouluun, eikä yhtään mihinkään ellei halua, saa vain olla ja nauttia. Tiedostin jo varhain, että se ei tule kestämään loputtomiin, minusta tulee aikuinen ja joudun töihin, enkä enää saa nauttia koko kesän kestävästä vapaasta.  Osasin nauttia ihan vain siitä hetkestä, juuri siitä hetkestä minkä se viimeinen koulupäivä antoi. Muistan sulkeneeni silmät ja vain nauttineeni tuulenvireestä kasvoillani ajaessani kotiin, muistan kuinka hyppäsin koulun pihalla pyörän selkään ja jalat oli kevyet kuin ilma, loma on täällä, vihdoinkin! Koko vuoden puurtaminen on takanapäin ja edessä olisi 10 viikkoa aikataulutonta elämää, se jos jokin oli sitä elämää. 


Pienemmän lapsen kanssa voi esimerkiksi järjestää leikkipuistokierroksia, joka sekin on jo itsessään suuri elämys lapselle. Tarvitseeko kaiken olla aina niin suurta ja hienoa? Pitääkö lapset totuttaa pienestä saakka siihen, että kaikki täytyy saada tai ei ole arvokas ihminen tai jotenkin "köyhä"? On paljon asioita joita voi tehdä ilmankin sitä paksua kukkaroa.  Ei onnellinen elämä vaadi aina ylettömästi rahaa. 

En todellakaan kaivannut siihen saumaan sitten enää mitään kesäleirejä, heppaleirejä tai muuta ohjattua toimintaa. Rakastin sitä, että sain vain olla, rakentaa majoja, uida, ulkoilla kavereiden kanssa, juosta metsissä ja etsiä aivan uusia paikkoja, herätä aamuvarhaisella koputtamaan naapurissa asuvan ystäväni ikkunaa, kiipeillä puissa, järjestää piknikkejä läheisille niityille. Ihan vain se, että sain olla ystävieni kanssa, se oli parasta se!   

Käytiin toki joka kesä ainakin yhdellä kesälomareissulla, mutta se ei ollut se syy miksi odotin kesää. En ole ennen 16 ikävuotta käynyt koskaan ulkomailla, enkä sitä niin kovin osannut kaivatakkaan. Ei meillä siihen varmaan olisi ollut edes varaa taikka haluakaan, me nautittiin elämästä juuri sellaisena kuin se silloin oli. Ei me lapset osattu kaivata jotain enemmän, kun me osattiin keksiä sitä tekemistä itsekkin.  Meillä oli koko elämä edessä ja mielikuvitus rajana. 

Nykyään tuntuu, että lapsi täytyy saada yhteiskunnan toimintaan mukaan suurinpiirtein syntymästään saakka. Koko kesäloman täytyy olla harva se viikko leireillä tai muussa ohjatussa toiminnassa tai suurinpiirtein sekoaa eikä ole sitten mitään tekemistä. Mihin katosi se mielikuvitus ja se, että saisi vain olla ja nauttia? Jota ainakin oman ikäluokkani lapsilla riitti mielinmäärin.  Ja katoaako se entisestään, kun enää mikään muu tekeminen ei ole arvossaan kuin tuhansia maksavat heppaleirit? 

Onko se ainoa oikea asia lapsen lapsuudessa, että jos hänellä ei ole varaa heppaleireille tai monen viikon ulkomaanmatkoille on hänen lapsuutensa ollut suorastaan surkea?  

Osaako nykyajan lapsi vain olla? Vai pitääkö aina olla joku valmis suunnitelma, että natiaiset eivät vallan seinille hypi? 

Leikkiikö nykyajan lapset enää metsissä? Tekevätkö he majoja? Käyvätkö he kavereidensa kanssa retkillä? Vai onko kaikki kesäloman toiminta ohjattua? Nämä eivät siis ole oletuksia, vaan kysymyksiä. Keskustelkaa. :) 

Miten teidän perheessä toimitaan?  Kuinka usein käytte yhteisillä lomamatkoilla ja mitä teidän kouluikäiset lapset tekevät sillä aikaa, kun itse olette töissä? Osaavatko isommat lapset keksiä mielenkiintoista tekemistä myös itse? 

Tähän nyt varmasti vaikuttaa ihan hurjan paljon se, että asuuko kaupungissa vai esikaupunkialueella/maalla.  Ja tässä nyt ajatellaan yli 7 vuotiaita lapsia, ei siis ihan näitä pienimpiä. 

Kyllä vaan voin todeta, että kun on asunut ikänsä pikkukylässä, jossa tekeminen ei ainakaan lapsena todellakaan loppunut kesken, kunhan vain käytti mielikuvitustaan, niin ei tosiaankaan kaivannut mitään ohjattua toimintaa. 

Parasta kesässä oli vapaus! Ja sen, kun muisti, että se vapaus ei ole ikuista. Piti opetella vain nauttimaan juuri siitä hetkestä ja juuri siitä tunteesta, elämän pienistä asioista. 


Kerro myös parhaimmat kesämuistosi  lapsuudestasi. 

17 kommenttia:

  1. Anonyymi22.02

    Mimi on aivan mielettömän söpö noissa kuvissa <3 (vähän ohi aiheen...:D)

    VastaaPoista
  2. Mun kesät oli juuri samanlaisia! Pyöräilyä, mansikoita, lämmin tuuli. Uimareissut, metsässä liikkumiset, majojen rakentaminen. Teltassa takapihalla nukkuminen <3 ne oli parhaita kesiä! Aloitin kesätyöt 13 -vuotiaana ja siitä lähtien kesän kohokohta oli päästä edes kuukaudeksi töihin tienaamaan omaa rahaa. 13-17v olin mm. mansikanpoimijana ja suorastaan odotin, milloin marjat kypsyy. Asuin mansikkatiloilla, töiden jälkeen hengailin kavereiden kanssa, nautin vapaudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niiin ihanalta ja haluaisin osan siitä huolettomuudesta takaisin. Ja tuo teltassa nukkuminen. <3

      Poista
  3. Anonyymi3.07

    Vapaus, sitähän se kesäloma oli parhaimmillaan. Kun ei tarvinnut nousta vuoteesta aikaisin aamulla, vaan saattoi fiiliksen mukaan lukea ensin kirjaa.
    Nyt kesälomaa odottaa siksikin, ettei hetkeen tarvitse miettiä onko kaikilla koululaisilla sään mukaiset kengät, vaatteet ja asusteet hankittuna, onko siistit ja ehjät. Niin hienoa kun koululaiset selviää sortseilla ja t-paidalla koko kesän, sateellakin.;-)Muutama tahra sinne tai tänne, jalkapalloa pelatessa niiltä ei välty. Joskus täytyy koululaisellekin pakottaa takkia /saappaita sään vuoksi vaikka periaateessa kesällä on vapaus ottaa hiukan rennommin.
    Lapsuudessa ihanaa oli retket uimarannalle tai metsään katsomaan joko mustikat kukkii ja marjojen poiminta. Sekä tietenkin ne eväät. Sitä harrastan vieläkin omien lasten kanssa. Kiva kun iltapalan murut on joskus ulkoistettu. :) Kerran kesässä tehtiin reissu asuntovaunun kanssa ja teltassakin tuli nukuttua. Teltassa olen nukkunut omien lastenkin kanssa. Esikoinen oli alle vuoden ikäinen kun nukuttiin teltassa. Senkin jälkeen on teltassa yövytty useaan kertaan eri ikäisten lasten kanssa. Huomattavasti helpompaa on asuntovaunun kanssa lomailu kun on useampi pieni lapsi.
    Olen kotona nuorimman kanssa kesän. Koululaisten aika kuluu luultavasti jalkapalloa pelaten, kaverit, kirjasto (sateella lukevat kirjaa), uiminen on tietenkin lähes päivittäistä ja pyöräily. Pelaamista joutuu varmaan rajoittamaan. Serkkujakin haluavat varmasti tavata. Linnanmäki olis toiveena ja jos tänä kesänä ehtis Suomenlinnaan. Pienimmälle pitää näyttää eläimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo juurikin tuo sään mukaisen vaatetuksen miettiminen! Parasta olisi jos olisi oikein lämmin kesä, että vaatteiden pukeminen olisi mahdollisimman helppoa. :)

      Me ollaan tänä kesänä menossa asuntoautolla kesälomareissulle, tarkoituksena olisi ajaa Tuurin kautta Naantalin muumimaailmaan ja sieltä Helsinkiin korkeasaareen, tähän kuluu hieman enemmän rahaa, mutta säästellään sitten vuosi muista turhakkeista, jotta tänne päästään! :)

      Meilläkin ois tarkoitus nukkua teltassa yö, ehkä jopa jo tänä kesänä. :)

      Poista
  4. Anonyymi8.34

    Meidän kesälomalla pyritään aina käymään noin viikon reissulla: mökkeilemässä, hotellissa, kylpylässä,eläinpuistossa tmv. kesänviettopaikoissa. Tuon viikon ajan yleensä touhutaan ja tehdään kaikenlaista ja käydään monissa paikoissa.

    Muuten sitten ollaan aika pitkälle kotona ja ihan omalla/taloyhtiön pihalla, pyöräillään, puistoillaan, käydään rannalla, ostetaan lähikojusta mansikoita/herneitä ja syödään niitä omalla pihalla harvase päivä tmv.

    Omassa lapsuudessa oli aika pitkälle sama. Kesälomilla käytiin usein viikon reissulla jossain vuokramökissä ja viikon aikana touhuttiin kaikenlaista. Muu aika oltiin sitten kotona, uintiin, oltiin kavereiden kanssa yms. ja joka päivä tietenkin perus pihapelit;kymmenen tikkua laudalla yms. :) paras muisto omasta lapsuudesta/nuoruudesta myöskin se ettei ollut kesälomilla mitään leirejä tai sen kummempaa muuta kun oman perheen kanssa tehty reissu joka riitti ja oli kiva juttu jota myös aina odotti.

    Olen siis sitä mieltä ettei mitään kummempaa tarvii tosiaan olla, kun tekemistä voi keksiä ihan siinä kotonakin ja lähiympäristössä.

    Meidän lapset nyt siis 4v ja 1,5v ja heidän kanssa alusta saakka tehty kesälomareissu ja ulkomaanreissu vielä lisäksi talvella ja mahd myös kylpyläreissu n kerran vuoteen. Se on meidän tapa ja kun noihin on mahdollisuus niin miksipä ei.
    Mutta en siltikään tarkoita että lapset tarvis tai vaatisi noita, hyvin voitais olla vaan kotonakin ja touhuta täällä. mutta kun tosiaan on noihin mahdollisuus niin käytetään ne ja nautitaan niistä koko perhe!
    Kun lapset isompia niin kyllä halutessaan varmaan pääsevät leireillekkin yms. jos itse haluavat, mutta pakota en mihinkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siis melko samalta, mitä meilläkin lapsuudessa. Käytiin just joku viikon reissu jossain päin suomea, mökkeilemässä, asuntoautolla tai kylpylöissä yms. :) Ja sama suunnitelma omien lasten kanssa, koko kesää ei ämpätä täyteen, mutta joku yhteinen tekeminen tehdään!

      Ja omienkin lasten kanssa on tarkoitus käydä myös ulkomailla, koska sama kuin sulla, siihen on mahdollisuus, ei ehkä joka kesä, mutta ainakin joka toinen. Meillä miehellä ei oo talvilomia vuorotyön vuoksi, joten melkeinpä ainoa mahdollisuus on käydä ulkomaillakin vain kesäisin. :/ Joka ehkä hieman harmittaa, kun talveen kaipaisi sitä keskeytystä, että jaksaisi sitten taas kesään saakka. Mutta näillä mennään. :) Tänä kesänä tehdään reissu(parikin.) ihan vain Suomessa, mutta ensi vuonna on tarkoitus sitten käydä ulkomailla.

      Poista
  5. Meillä nyt lapsi ei ole kuin sen 10kk, mutta ei meillä ole ainakaan tällä hetkellä rahaa/tai lomia yhtä aikaa aina, että voitaisiin joka vuosi käydä ulkomailla reissussa, tuskinpa tilanne muuttuu nyt ihan lähi vuosina. Joskus toki hauska lähteä lapsen kanssa reissuun, mutta niitä reissuja voi tehdä ihan kotimaan sisälläkin. Vuokrata vaikka mökki jostain Itä-Suomen järven rannalta. Turun saaristo on kans kaunis kesäisin. Ja onhan täällä Raahessakin ihan hulluna kaikkea kivaa, mitä voi tehdä. Vaikka pyöräillä olkijoelle/tauvoon rannalle, luontopolkuja voi käydä kulkemassa ja laavulle mennä vaikka paistamaan makkaraa. Mikäs sen mukavampaa lapsille (ja aikuisille!) Kaiken ei tosiaankaan tarvitse maksaa paljoa ja kyllähän lapsi oppii vanhempien esimerkin kautta, jos vanhemmat tykkää tehä kaikkea kivaa (ns ilmaista) niin ei sitä lapsiaan ihan heti osaa vaatia niitä kalliita ulkomaan matkoja.

    Omasta lapsuudesta ihan parasta oli kesällä vietetyt viikot (vanhemmat töissä niin pitihän meidät lapset jonnekin laittaa) mummun ja papan kanssa mökillä. Siellä sai huidella kavereiden kanssa pitkin maita ja mantuja eikä tekemisestä ollut pula :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kans toivon mukaan alkaa syksyllä opinnot, jolloin yhtäaikainen loma voi olla haasteellista, myös tulevaisuudessa, kun joskus palaan työelämään valmistuttuani. Meillä onneksi miehellä on kuitenkin aina 4 päivän vapaat, niin siihen väliin aika hyvin mahduttaa yhden esim. Vuokatin loman. :)

      Me ollaan usein pyöräilty just olkijoelle, lasten kans ei vielä viime kesänä menty, ku oli nii hemmetin kylmä. :D Mutta toivonmukaan tänä kesänä päästään.

      Poista
  6. Parasta lapsuuden kesissä oli kyl just lomareissut :D Mä oon niin sellanen reissuihminen, en yhtään osaa asettua aloilleni. Jos mulla ois äärettömästi rahaa, niin mulla ois koti missä kävisin kääntymässä, tai siis monta sellasta eri paikoissa ja reissaisin vaan aina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mäkin niistä lomareissuistakin tykkäsin, mutta olisin varmasti pärjännyt ilmankin, jos raha olisi ollut niin tiukilla. :) Ja kyllä, mulla olis myös monta kotia, ympäri maailmaa jos olisin super rikas. :D

      Poista
  7. Mihinhän mun kommentti katosi? Lähetin ja se hävisi kuin tuhka tuuleen :D

    No, lyhyestä virsi kaunis. Tuli todella nostalginen olo tätä lukiessa. Valoisat kesäyöt, perhoset, lämpimät päivät, mummola, grillimakkara ja jäätelötötterö. Järvivesikin tuntui lämpimämmältä silloin ennen muinoin :D

    Mä olen kyllä viettänyt aina yhden viikon lapsuuteni kesälomista leirillä, vaikken mistään kovin varakkaista lähtökohdista olekaan (äitini oli kolmen lapsen yh). Ja mun mieleen ne leirit ovat kyllä jääneet ihan huippujuttuina. Onneksi on olemassa sellaisia järjestöjä, jotka järjestävät edullista leiri- ja kesätoimintaa ja johon on oikeasti mahdollisuus osallistua lähtökohdista huolimatta. Niillä lapsuuteni leireillä opin monia erilaisia taitoja aina kompassinkäytöstä nuotion sytyttämiseen, soutamiseen ja tikkupullan paistamiseen, ja leireillä leikittyjä leikkejä ja pelejä on sitten voinut tuoda myös osaksi sitä kotona vietettyä kesäloma-arkea.

    Harmikseni nykyisin tuntuu siltä, että lapsuus ja leikit sen mukana ovat kadonneet. Mulla on sellainen viharakkaussuhde kaikkiin älylaitteisiin ja ruutuihin, etten ikinä kyllä anna lasteni jumittua kesäisin näyttöjen ääreen. Pitää vaan lähteä sen lapsen kanssa sinne metsään ja rakentaa se maja. Opettaa lapsi leikkimään. Ja vältellä itse sitä ruutuihin uppoamista.

    Ei tästä nyt tullutkaan niin lyhyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuudesta on kyllä ihanat muistot, kaikki tuntuu paremmalta ku nyt. :DD Ja joo olin mäkin joillaki seurakunnanleireillä aina joskus ja kivojahan ne oli, mutta tosiaan ne ei maksanu juuri mitään vai maksokohan ollenkaan. :)

      Meillä onneksi tytöt on niiiin ulkoilmaihmisiä, etenkin hyvillä ilmoilla, että en usko noista tulevan älylaitteisiin liimautujia, vaikka joskus niiitä kyllä katsovatkin, kun ei ole parempaakaan tekemistä. :D Mutta hitsivie mä kaipaan sitä aikaa ilman noita älylaitteita, nettejä jne... sillon oli jotenki vapaampi?

      Poista
  8. Anonyymi21.04

    Kiitos niistä ihanista kesistä. Paljon kyllä ulkoiltiin ja uitiin ilman mitään erikoisempia aktiviteetteja. Tylsyyttä ei tainnut keretä meidän porukassa potemaan. :) Just oli puhetta että pitäs tehä pyöräretki makkaranpaistoon jonnekki laavulle. Pieniä asioita joista jää kivat muistot. Meidän kesälomareissut on ollut monestikkin vain päivän reissuja jonnekkin sopivan ajomatkan päähän. Minusta tärkeintä reissuilla on se koko perheen yhdessäolo, lapsetkin olleet ihan tyytyväisiä näihin lyhempiin reissuihin. -Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Ei ne lapset osaa vaatia kuuta taivaalta ja ovat usein tyytyväisiä vähempäänki!

      <3

      Poista
    2. Joo. Ei ne lapset osaa vaatia kuuta taivaalta ja ovat usein tyytyväisiä vähempäänki!

      <3

      Poista

kiitos kommentista! =)