Sivut

torstai 24. syyskuuta 2015

Vaikeimmat asiat kotiäitiydessä

Aiemmin kirjoitin kuinka rakastan kotiäitiyttä, siinä on puolensa. Ei ole kiire mihinkään, saa herätä aamuisin suht rauhassa, ei tarvi roudata lapsia päiväkotiin aamuvarhain tai repiä heitä väkisin sängystä ylös. Ei tarvi pitkän työpäivän jälkeen ruveta laittamaan ruokaa jne. Paljon siis hyviä juttuja. Enkä vaihtaisi päivääkään pois, MUTTA....



Kun puhut jotain ja ainoa mitä ympäriltäsi kuulet on se, että kukaan ei kuule sinua. Kaikki keskittyvät lapsiin, siis kaikki ne aikuiset joita päivän aikana näet. Eli mummo ja lasten isä. Luonnollisesti he keskittyvät lapsiin, en toki oli mustasukkainen omille lapsilleni. Pitäähän heidät tottakai huomioida ekana jos mummi tulee käymään tai isi pääsee töistä. Mutta on myös äiti joka kaipaisi jutteluseuraa, keskustelua aikuisen kanssa. Rauhassa, ilman että lapset keskeyttää jokaisen lauseen. En muista esimerkiksi sitä milloin olisin pystynyt keskustelemaan äitini kanssa yhtään mistään 5 sekuntia enempää aikaa vievästä asiasta, ennen kuin lapset jo kaipaavat jommankumman huomiota. Sehän ei siis ole lasten vika. Ja lapsille sitä huomiota pitää antaakkin. Se vain on yksi tämän kotiäitiyden huonoista puolista, että menetät kaikki aikuiset juttelukaverisi, et pääse juuri koskaan kertomaan miltä sinusta tuntuu, mitä päivän aikana on tapahtunut, mitä olette tehneet jne. Se on yksi syy miksi joskus harkitsen töihin paluuta. Se, että minäkin kaipaan sitä rauhallista hetkeä kun voin avata suuni ja joku kerkeää kuuntelemaan mitä mulla on sanottavana. 

Ehkä somesta juuri siksi on tullut mulle niin "tärkeä"? Se on ainoa kanava jossa saan sanoa sanottavani ilman, että kukaan keskeyttää. Ehkä siksi äitiryhmät on niin suosittuja? Etenkin mielipiteiden vaihtoon, koska se on kotiäitien ainoa hetki tuoda mielipiteensä ilmi. 


Usein myös äitikavereiden kyläillessä suurinosa ajasta menee lasten kaitsemiseen, joten silloinkaan ei jää aikaa vaihtaa kuulumisia, kun juoksee taaperon perässä ja ottaa vauvaa samaanaikaan pois johtoja syömästä. Kotiäidin elämä on siis kaikinpuolin aika lapsiin keskittyvää, olethan kotiäiti, etkä kotisosiaalipummi. On siis aivan totta, että kotiäidit syrjäytyy helposti. Kukapa ei, jos ensimmäisen 3 vuoden aikana et pysty keskustelemaan makaroonia kummemmasta muun kuin oman peilikuvasi kanssa siinä viiden sekunnin vessassakäynnin aikana? 
Kokeeko muut samoja fiiliksiä?

10 kommenttia:

  1. Mulla on vähän samoja fiiliksiä, tai siis varsinkin tuon somen suhteen! Tuntuu, että ei ole niin yksinäinen kun somen kautta pääsee toisten aikuisten kanssa juttuun mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on totta! Oon yrittäny miehellekki selittää, että miksi vietän päikkäriajan somessa. Koska ei mul oo muutakaa juttelutoveria aina,siis silloku hän on töissä.

      Poista
  2. Toi on muuten niiin totta!!! En ole koskaan miettiny asiaa, mutta näin siis myös meillä. Siksi myös nautin somesta!! se on mun paikka sanoa mitä mä haluan saada sanottua.. ja jos haluun puhua kaverin/sukulaisen kanssa niin pitää olla heidän kanssa ilman lapsia. ei siitä muuten tule mitään.

    VastaaPoista
  3. Jaoin tämän oman blogini facebook sivulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Oikeastaan ainoa hetki, kun kerkeää jäsentää ajatukset sanoiksi. Blogi on sit toinen.

      Poista
    2. Joo. Oikeastaan ainoa hetki, kun kerkeää jäsentää ajatukset sanoiksi. Blogi on sit toinen.

      Poista
  4. Anonyymi15.17

    Olet aivan oikeassa tyttöni. Itsekin mietin jatkuvasti ettemme ole ehtineet puhumaat oikeestaan mitään kahteen vuoteen ... Pikkutytöt haluaa aina mummun huomion, tai koira, tai isäsi tai muut vieraat ... Siksipä haluankin että lähdemme shoppailemaan KAHDESTAAN maanantaina KOKO PÄIVÄKSI. Tulossa ihana maanantai yhdessä <3 T Äitisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua ihana sun äiti!<3:') mutta joo, vähän samoja fiiliksiä täällä! Varsinkin nyt kahden lapsen kanssa on koko ajan lasten "armoilla" eikä niitä rauhallisia kahvihetkiä kavereiden kanssa ole juuri koskaan :p

      Poista
  5. Anonyymi20.45

    Hyvä postaus ja niin totta. Nimimerkillä, yritin tänäänkin taas kerran puhua oman äitini kanssa hetken jostain aikuisten jutuista, mutta lapset puhui päälle ja vei shown mennessään. Toki pitää yrittää opettaa lapsille, että aikuiset puhuu välillä keskenäänkin ym mutta ei pienet lapset vielä ymmärrä, että välillä vois leikkiä hetken rauhassa :D Huoh! Tsemppiä, täällä siis aivan sama meno. Ja senpä takia somemaailma on vienyt mennessään ja on pieni hetki jolloin pääsee tekemään pienen kurkistuksen ns. omaan elämään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Ei Mimikää oo oppinu vielä,kovasta yrityksestä huolimatta. :D ehkäpä joku päivä.

      Poista

kiitos kommentista! =)