Aiemmin kirjoitin kuinka rakastan kotiäitiyttä, siinä on puolensa. Ei ole kiire mihinkään, saa herätä aamuisin suht rauhassa, ei tarvi roudata lapsia päiväkotiin aamuvarhain tai repiä heitä väkisin sängystä ylös. Ei tarvi pitkän työpäivän jälkeen ruveta laittamaan ruokaa jne. Paljon siis hyviä juttuja. Enkä vaihtaisi päivääkään pois, MUTTA....
Kun puhut jotain ja ainoa mitä ympäriltäsi kuulet on se, että kukaan ei kuule sinua. Kaikki keskittyvät lapsiin, siis kaikki ne aikuiset joita päivän aikana näet. Eli mummo ja lasten isä. Luonnollisesti he keskittyvät lapsiin, en toki oli mustasukkainen omille lapsilleni. Pitäähän heidät tottakai huomioida ekana jos mummi tulee käymään tai isi pääsee töistä. Mutta on myös äiti joka kaipaisi jutteluseuraa, keskustelua aikuisen kanssa. Rauhassa, ilman että lapset keskeyttää jokaisen lauseen. En muista esimerkiksi sitä milloin olisin pystynyt keskustelemaan äitini kanssa yhtään mistään 5 sekuntia enempää aikaa vievästä asiasta, ennen kuin lapset jo kaipaavat jommankumman huomiota. Sehän ei siis ole lasten vika. Ja lapsille sitä huomiota pitää antaakkin. Se vain on yksi tämän kotiäitiyden huonoista puolista, että menetät kaikki aikuiset juttelukaverisi, et pääse juuri koskaan kertomaan miltä sinusta tuntuu, mitä päivän aikana on tapahtunut, mitä olette tehneet jne. Se on yksi syy miksi joskus harkitsen töihin paluuta. Se, että minäkin kaipaan sitä rauhallista hetkeä kun voin avata suuni ja joku kerkeää kuuntelemaan mitä mulla on sanottavana.
Ehkä somesta juuri siksi on tullut mulle niin "tärkeä"? Se on ainoa kanava jossa saan sanoa sanottavani ilman, että kukaan keskeyttää. Ehkä siksi äitiryhmät on niin suosittuja? Etenkin mielipiteiden vaihtoon, koska se on kotiäitien ainoa hetki tuoda mielipiteensä ilmi.
Usein myös äitikavereiden kyläillessä suurinosa ajasta menee lasten kaitsemiseen, joten silloinkaan ei jää aikaa vaihtaa kuulumisia, kun juoksee taaperon perässä ja ottaa vauvaa samaanaikaan pois johtoja syömästä. Kotiäidin elämä on siis kaikinpuolin aika lapsiin keskittyvää, olethan kotiäiti, etkä kotisosiaalipummi. On siis aivan totta, että kotiäidit syrjäytyy helposti. Kukapa ei, jos ensimmäisen 3 vuoden aikana et pysty keskustelemaan makaroonia kummemmasta muun kuin oman peilikuvasi kanssa siinä viiden sekunnin vessassakäynnin aikana?
Kokeeko muut samoja fiiliksiä?
