Sivut

perjantai 22. elokuuta 2014

Synnytyspelko

En oo aiemmin tätä asiaa avannut kuin joidenkin postausten yhteydessä. Tällä kertaa ajattelin tehdä aiheesta ihan oman postauksen, onhan tämä kuitenkin jossain vaiheessa käytävä läpi ja ruettava työstämään omaa mieltä, että synnytyksestä selviää.

Mimiä kun odotin, en juurikaan pelännyt. En tiennyt mitä on edessä, jokainen synnytys menee eritavalla, voi mennä hyvin tai huonosti. En siis osannut etukäteen vatvoa asiaa. Olin luottavainen synnytyksen suhteen. Mutta kun asiat eivät menneetkään ihan odotetulla tavalla josta voit lukea lisää TÄSTÄ  , jonka vuoksi pelko sai vallan. Jo synnytyshuoneessa huusin etten aio synnyttää enää ikinä, pelkäsin jossain vaiheessa että vauva kuolee, se pelko oli todellinen. Enkä halua kokea sitä tunnetta ikinä, vaikka Mimillä kaikki olikin hyvin ja syke laski vain hiukan, eikä hän kärsinyt hapenpuutteesta. Silti pitkään synnytyskanavassa jumissa olo aiheutti mulle valtavat traumat ja pelkotilat. 



Lisäksi vielä monen viikon tuska synnytyksen jälkeen, kun ei voinut istua.. tikit repes joka kerralla, kun nousi ylös. Vessassa ei kyenny käymään, ku kirveli niin paljon. jne.

Tällä hetkellä en halua edes ajatella koko tulevaa synnytystä, olen miettinyt sectiotakin, mutta se pelottaa vielä enemmän. Koko synnytysaihe tuntuu olevan mulle tabu, työnnän sen aina vain pois mielestä. Mutta silti ymmärrän, että ellen tätä asiaa käsittele niin se pelko joka tulee synnytyshetkellä voi olla täysin hallitsematon paniikki, joka voi aiheuttaa suurtakin vahinkoa. Ehken uskalla ponnistaa? En uskaltanut sitä Mimistäkään, saati nyt kun tiedän kuinka pahasti siinä oikeasti voi käydä. Supistukset kyllä kestän, se on vain kipua, se ei riko mitään. Mutta ponnistamisvaihe on se, joka on se traumaattisin, sitä pelkään. 
Aina jos näen synnytyksen esimerkiksi tv-ohjelmassa, niin paniikki valtaa mieleni. Tulee pakokauhu, pakokauhu josta ei meinaa päästä pois...sitten lopulta saan työnnettyä synnytysmietteet sivuun ja ajateltua, että onhan siihen vielä noin 20 viikkoa aikaa; kyllä tää tästä! Mutta entä sitten kun se on oikeasti edessä? Mitä sitten teen, kun en voi asiaa enää työntää pois mielestäni?



Tuska on sen verran unohtunut viime vuodelta, että uskalsin ajatella toista raskautta. Mutta nyt kun raskaus etenee, ne muistot palaa väkisinkin mieleen. Haluaisin vaan taas olla se tiedoton ensisynnyttäjä, joka ei tiedä vielä synnytystuskista mitään, saisi mennä vain sillä periaatteella että mitä tulee eteen. Nyt tiedän liikaa. Joten sanon teille hyvät ensisynnyttäjät vinkin, älkää lukeko synnytyskertomuksia. Valmistautukaa synnytykseen, mutta älkää etukäteen lukeko niitä karmeimpia kokemuksia. Jokaisen synnytys on erilainen. Ja tiedän itsekkin sen, että tämä seuraava synnytys voi olla vaikka helppo.. ja mikään ei mene pieleen. Mutta entä jos menee? 

Mulla on ihan järkyttäviä kauhukuvia mielessä, joista en edes halua sen kummemmin avautua, koska tätä tosiaan saattaa lukea myös ekaa kertaa synnyttämään menevä. Mutta synnyttäneet varmasti tietää mitä tarkoitan. 

Neuvolassa olen maininnut pelostani, ja siellä on sanottu että jos pelko menee kauheaksi niin herkästi lähetetään pelkopolille. Mutta näen asian niin että en usko siitä olevan hyötyä. En usko, että puhuminen poistaa tätä pelkoa. Tiedän jo itsekkin, että on mahdollista saaha kivunlievitystä, puhua peloistaan ja luottoa henkilökuntaan puhumalla. Mutta siitä ei ole kyse, luotan 110% Oulun sairaalan henkilökuntaan, kätilöt siellä olivat mahtavia ja kuuntelivat toiveeni, kipulääkitystä sain heti kun tarvitsin jne. Se perimmäinen pelko ei lähde puhumalla.


Miten te ootte selvinny synnytyspelosta?

18 kommenttia:

  1. Anonyymi11.48

    Minulla ei ole synnytyspelkoa,vaikka olenkin nähnyt kaikenlaista (olen kätilö,ja yhden lapsen äiti).
    Tiedätkö,ensimmäinen synnytys on yleensä vaikein. Toisen kohdalla asiat on jo aivan eri tavalla. Ja jos jokin on menossa pieleen,niin siellä synnärissä on ammattitaitoista henkilökuntaa auttamassa. :)
    Noiden kauhu-synnytyskertomusten sijaan kannattaa lukea faktatietoa synnytyksestä. Itse koen,että tieto ei lisää tuskaa vaan auttaa valmistautumaan paremmin. Netistä löytyy monia sivustoja,joista löytyy hyvää tietoa,esimerkiksi vaikka vauvantai.info. Aktiivinen synnytys ry toimii myös Facebookissa,kannattaa liittyä ja kysellä. :)
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sitä tarkoitinkin tuolla, että ei piä lukea karmeita synnytyskertomuksia, vaan just valmistautua synnytykseen. Mutta mulla ei tunne auttavan sekään. :/ Pelko on jotenki niin syvällä.. Ja kiitos kommentista! Ja niinku lopussakin sanoin, niin luotan täysin henkilökuntaan enkä pelkää yhtään sen vuoksi, että heistä joku ei tekisi oikein tai en saisi kivunlievitystä.. kaikki sellainen toimi viimeksi loistavasti! Pelko on jotain syvempää. :(

      Poista
  2. Mulla oli miehen lisäks doula synnytyksessä. Tietty se oli mun eka synnytys, mutta doula oli ihan loistava, toi niin paljon turvaa ja kannusti älyttömän hyvin! Jos kiinnostaa aihe, niin mulla on doula tunnisteissa ja sieltä löytää aiheesta enemmän :)

    Meillä oli tosiaan sellanen vapaaehtonen doula, joka kustans vaan 42e (matka ja ruokakorvaukset). Joissain paikoissa doulat maksaa jotain melkein tonnin. Kannattaa kattoo onko omassa kaupungissa jotain ensi- ja turvakoti ryn omia vapaaehtoaia doulia :) (jotka tietenkin koulutettuja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Doula ois kyllä hyvä! Mutta en jotenki tiiä, että osaisinko ottaa sillai tuntematonta ihmistä mukaan. Jari oli tosi hyvä tuki viime synnytyksessä, ja en ois kyllä selvinny ilman häntä. Vei pelkoa iha hurjan paljon pois.. että luotan kyllä siinä suhteessa Jarin tukijan kykyihin.. :D

      Poista
  3. Mä en tiedä luitko aiemmin mun tekstejä synnytyspelosta, mutta tosiaan mäkin kärsin siitä tosi vahvana esikoisen jälkeen. Ja nimenomaan tuosta ponistusvaiheen pelosta. Kävin pelkopolilla, mutta kuten kirjoitit niin se oli kohdallani turha reissu, ei se pelko puhumalla lähde, vaan hyvällä kokemuksella.. Mulla se meni aika hysteeriseksi ja sain sellasia sekavia itkukohtauksia sitä ajatellessa. Kuitenkaan en pitänyt sektiota edes vaihtoehtona. (se pelotti myös)
    Mullekkin kaikki sanoi,että toinen on yleensä helpompi ja niin edelleen.. Ja näin tosiaan kävikin. Toinen oli helppo, ja vei kaikki pelot pois. Synnyyksen jälkeen ei edes tuntunut siltä että olisi synnyttänyt, ja hississä osastolle kävellessä totesin,että voisin vaikka samantien uudestaan. Tottakai se sattuu,ei siitä mihkään pääse, mutta kuitenkin koen,että pääsin nyt paljon vähemmällä,kun ei tarvinnut leikata välilihaa ja ponnistaaa 2,5h tyttöä ulos.. Jos tahdot niin lue ihmeessä mun synnytyskertomus tästä toisesta. Lupaan,että siinä ei ole mitään muuta kuin hyviä juttuja, ja ehkä voisit saada ripauksen ajatusta siitä,että ehkä sullakin toinen tulee helpommin ja mukavammin ulos.. :)

    http://oliivinelamaa.blogspot.fi/2014/07/ihanakaunis-synnytys.html

    Tsemppiä tulevaan.. Toivotaan,että tälläkertaa menisi kaikki paremmin, :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oonki lukenut ja tuon synnytyskertomuksenki luin aiemmin. <3 Mua kans sektio pelottaa iha yhtälailla, riskit ei niinkään kipu. Ja uskon kanssa, että vain hyvä kokemus saa pelon pois. En kans nää, että tää puhumalla tästä ratkeis. Joo saaha sitä purkaa tunteitaan, mutta saan mä purettua niitä läheisillekki. Ei oo oikeestaa mitään keinoa millä sen pelon sais pois, kun en tosiaan pelkää ettenkö sais tarpeeksi hyvää hoitoa tai mitään sellaista. Pelkään vain, että jokin menee synnytyksessä pieleen kuten Mimillä...

      Poista
  4. Mä luin sun blogia kun olit ensimmäistä kertaa raskaana. Ja hups, se oli jotenkin pudonnut mun lukulistalta :( Ihanan mammablogin kautta löysin tänne taas. Oletkin jo uudelleen raskaana, onnea paljon! <3 jään seuraamaan! (uudelleen)

    Toivottavasti löydät apukeinoja synnytyspelkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kans tuntuu joskus itsestäänki katoavan lukulistalta blogeja. :/ Kiitos. <3 Ja tervetuloa uudelleen!

      Poista
  5. Anonyymi20.57

    Onko oulu lähempänä raahea kuin oulainen? :) mietin kun oulussa synnytit :) itse asun puolen tunnin matkan päässä oulaisista ja minulla on mimin ikäinen tyttö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ouluun ja Oulaisiin on sama matka Raahesta. :) Valitsin oulun iha vaa siks, ku on isompi sairaala ja suuremmat valmiudet, sekä siksi että miehen sisko asuu Oulussa.. nii Jari pysty menee sit sinne ootteleen. :) Ja onneksi tosiaan valitsin, ku ei menny se synnytys iha niiku piti. :D

      Poista
    2. Ja kiva, että on lukijoissa täältä pohjois-suomestakin porukkaa! :) Mää kävin Oulaisissa lähihoitajaopintoja, joten tuttu paikka ois muuten ollu!

      Poista
  6. Anonyymi6.56

    Minä myös sanoisin vinkkinä ensimmäisen synnytyksen jälkeen, että jos saisin valita uudestaan niin heittäisin höpönlöpöt muiden puheille enkä kuuntelisi enää yhtään. En faktaa enkä fiktiota muiden mammojen suusta. Itse ensin kuuntelin, ja uskoin että niin menee kuin muut sanoivat menevän mutta sitten tajusin etteivät he tienneet mistään mitään minuun ja minun synnytykseeni liittyen. Siispä teen omat johtopäätökset tästä lähtien itse ja synnytyskertomukseni lukeneelle voin sanoa että kaikki ei aina mene niinkuin muut väittää. Mutta pelkoa minulle ei onneksi kuitenkaan tullut, tsemppiä sulle :)

    -Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Musta ne synnytyskertomukset/puheet vaa saa ajattelemaan liikaan ja pelkäämään tavallaan turhaan. Koska sitä ei tosiaan voi tietää miten oma synnytys menee. Synnytysvalmennuksesta on varmasti hyöytyä, jos siellä oppii rauhottumistekniikoita jne. Mutta kertomuksia ei kyllä kannata lukea. Ihana, että et saanu pelkoa synnytykseen! <3

      Mulla eniten just jäi siitä ku ei voinu kolmeen viikkoon liikkua sohvalta ollenkaan, ja section läpikäynyt ystäväni oli heti kunnossa. Tottakai hänellä haavaa noustessa varmaankin sattui, ja oli pidempään liikuntakiellossa. Mutta kuitenki pystyi heti alusta alkaen liikkumaan/kävelemään! No leikeltiinhän tosin muakin.. aika paljonkin, että kai se on leikkaus sekin. Ja tikkejäki oli varmaa 1000 :D Toivottavasti nyt pääsis helpommalla, eikä tulis ainakaa nii paljo leikattavaa/tikkejjä.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. En voi sanoa, että miulla ois synnytyspelko, mutta myönnän että tuleva synnytys jännittää kovasti. Sepä se, kun tietää että mitä se on. Miekin sanoin synnytyksen jälkeen, että jos ensisynnyttäjät tietäisivät mitä synnytys on, maailmassa ei olisi enää ihmisiä :P

    Mutta nainen on hassu vekotin, kun se kaikesta kärsimyksestä huolimatta lähtee siihen uudestaan ja aivot on suunniteltu unohtamaan (tai ainakin lieventämään) vanhat muistikuvat.

    Mie "luotan" siihen, että toinen synnytys on helpompi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se jännitys varmaan on aika normaalia toista kertaa synnyttävälle. Ja miksei ekaakin kertaa! Itsellä oli vaa ekalla kerralla luottavainen olo ja ei tosiaa osannu pelätä mitään mitä ei tiedä tapahtuvan.
      Ja totta, onneksi me unohdetaan kamalat kokemukset! :D

      Mä kans haluan luottaa siihen, että toinen vaa tulis ulos. :D

      Poista
  9. Ensimmäistä kertaa eksyin blogiisi ja heti löytyi aihe jota kommentoida :-) Itse olen ensisynnyttäjä ja LA on 14viikon päästä. Teini-ikäisenä menin lukemaan ties mitä kauhukertomuksia ja siitä asti olenkin pelännyt synnytystä ihan hulluna. Melkein jo päätin, että meille ei kyllä lapsia tule. Niin se vaan mieli on muuttunut ikääntyessä :-) Tällä hetkellä koitan vaan pitää mielen rauhallisena ja vakuuttaa itselle että kaikki menee hyvin... Mua taas pelottaa kipu, ei oikeen mikään muu. Mutta ehkä siitä selviää... Tsemppiä sinulle, toivottavasti tällä kertaa kokemus on hyvä ja saisit pyyhkiä huonot muistot pois mielestä kokonaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiva, että kommentoit! =)

      Onnea ensinnäkin tulevasta vauvasta! :) Joo tuo on ehkä pahin virhe mitä menee tekemään, että lukee tosiaan pahimmat kauhukertomukset. Mä ihan tietoisesti silloin valitsin, etten niitä lue, juurikin siksi että mikään synnytys ei mee aina samalla tavalla. Toisella vauva tulee ulos niinku ei mitään ja toisella se menee pidemmän kaavan kautta.

      Kaikki menee varmasti hyvin. <3 Mun synnytys kuulu vain niihin johoki 10% synnytyksistä. Ja lisäksi vielä, että noin 70% imukuppisynnytyksistä päätyy sectioon, mulla se ei onneksi (?) kuitenkaan päätynyt siihen saakka. :)

      Poista

kiitos kommentista! =)